Koira lapsiperheeseen vai lapsi koiraperheeseen?
Moni on viime aikoina pohtinut koiran ottamista. Siksi ajattelin kirjoittaa koiran hankkimisesta perheen ja parisuhteen näkökulmasta oman kokemukseni pohjalta. Meidän perheeseen ensimmäinen koira tuli ennen ensimmäisen vauvan syntymää ja toinen koiramme lasten ollessa alakouluikäisiä. Lisäksi minun lapsuudenkodissani oli koiria ollessani nuori. Oma koirakokemukseni on noutajista ja paimenkoirista.
Musiikkisuositus tätä lukiessa: The Beatles/ Martha my dear, jonka Paul McCartney kirjoitti perheensä vanhaenglanninlammaskoiralle Marthalle.
1. Onko parempi, että koira tulee lapsiperheeseen, vai että lapsi tulee koiraperheeseen?
Toisin sanoen, kumpi olisi parempi olla perheessä ennemmin, koira vai lapsi? Mielestäni tähän kysymykseen ei ole olemassa oikeaa vastausta, sillä asia ei ole niin yksinkertainen. Voisi sanoa, että molempi parempi. On kuitenkin selvää, että koiran hankkimisen ajankohta on helpompi ajoittaa etukäteen kuin lapsen syntymä. Koiraakin toki joutuu yleensä odottamaan vähintään puoli vuotta tai rodusta ja toiveista riippuen parikin vuotta. Vauvan osalta elämän etukäteen suunnittelu on kuitenkin paljon vaikeampaa ja epävarmempaa.
Jos lähestytään kysymystä ongelmalähtöisesti, lähtisin siitä, että koiran murrosikä alkaa noin 7-10 kuukauden iässä. Jos mahdollista, itse välttäisin tilannetta, jossa vauva syntyy juuri koiran murrosiän aikaan. Samoin juuri kävelemään oppinut lapsi ja pieni pentu samassa taloudessa, olisi myös aika haastava yhdistelmä. Pienellä pennulla kun on alkuun hyvin terävät hampaat ja toiset pennut tykkäävät käyttää kovasti hampaitaan tutustuessaan maailmaan.
Koiranpennulle täytyy opettaa sisäsiisteyttä, talutushihnassa kulkemista, perustottelevaisuutta ja sosiaalistaa ikätasoisesti. Tämä kaikki vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä aikuiselta. Myös pienen lapsen opettaminen kunnioittamaan koiraa, on aikuisen vastuulla. Mielestäni riippumatta lapsen iästä, hänen ei missään tilanteessa saa antaa vetää koiraa hännästä tai riepotella koiraa. Koiran pennun pitää saada myös nukkua paljon ja lapsikaan ei saa mennä sitä häiritsemään tämän unien aikana, vaikka kuinka tekisi mieli paijata söpöä pentua. Kaikki tämä on luonnollisesti helpompaa perheessä, joissa lapset ovat kouluikäisiä, mutta on täysin mahdollista myös pienten lasten kanssa.
2. Mikä koirarotu sopii parhaiten lapsiperheeseen?
Mihin tarkoitukseen koira on jalostettu?
Ei ole olemassa perhekoiraksi jalostettua koiraa, vaikka seurakoiria löytyykin. Seurakoira ei ole kuitenkaan parempi vaihtoehto kuin muut koiraryhmät. Kannattaa pohtia, minkä kokoinen ja mitä käyttötarkoitusta varten jalostettu koira tuntuisi itsestä parhaalta vaihtoehdolta omaan perheeseen ja elinympäristöön. Nyt ja 15-vuoden kuluessa.
Koiran alkuperäinen käyttötarkoitus vaikuttaa usein hyvin paljon sen käytökseen ja voi aiheuttaa myös ongelmia. Mitä enemmän pystyy tarjoamaan koiralle rotutyypillistä toimintaa, sitä parempi. Monille koirille liikunnan lisäksi ovat tärkeitä myös älyllistä puolta rasittavat tehtävät, kuten etsiminen, noutaminen tai erilaiset älypelit.
Eri rotuihin tutustuessa ei kannata niinkään uskoa rotukuvauksia, koska ne kertovat enemmän sitä ideaalia mikä rodulla on, kuin vallitsevaa todellisuutta. Kriittiset lähteet, joissa kerrotaan avoimesti myös rodun ongelmista ovat parhaita. Monet kasvattajat ovat hyviä tiedon lähteitä, sillä he kertovat myös huonoista puolista kasvattamassaan rodussa.
On järkevää myös huomioida koiraa valitessa oma aiempi koirakokemus, kuinka paljon normaalissa arjessa olisi koiran kanssa käytettävissä aikaa, minkä kokoinen oman koti on ja missä se sijaitsee.
Naaras vai uros?
Koiran sukupuoli vaikuttaa koiran käytökseen ainakin jossakin määrin. Naaraalla on noin kahdesti vuodessa juoksuaika, eikä silloin voi mennä esimerkiksi etukäteen maksetuille koirakoulun tunneille tai koirapuistoon. Meillä kaikki koirat ovat olleet tyttöjä, eikä juoksuaika ole aiheuttanut edellä mainittuja tilanteita isompia ongelmia.
Sekarotuinen vai rotukoira?
Toiset sanovat, että seropi, eli sekarotuinen koira on terveempi kuin rotukoira. Varmasti joskus niin onkin. Rotukoiran etu on kuitenkin siinä, että sen taustat ovat tiedossa monen sukupolven ajalta, toisin kuin monissa tilanteissa seropeilla.
Useilla roduilla testataan tietyt perinnölliset sairaudet ennen kuin niillä teetetään pentuja. Rodusta riippuen yleisiä ovat esimerkiksi liikunta-ja tukielimiin, silmiin ja sydämeen liittyvät tutkimukset. Testattavat sairaudet on valittu sen perusteella, mikä koirarodussa on ollut ongelmana ja testien avulla rotua kehitetään terveempään suuntaan.
Kun koira on rekisteröity, sen tiedot löytyvät koiranet-tietokannasta koirakohtaisesti monta polvea taaksepäin. Sieltä selviää myös sukusiittoisuusaste, millä on tietysti suuri merkitys perinnöllisten sairauksien osalta. Tietenkään tutkimustulokset eivät takaa terveyttä. Esimerkiksi kaksi a-lonkkaista koiraa voivat saada lonkkavikaisia pentuja, eikä kaikkia sairauksia voi ennalta tietää
Jos on päätynyt ottamaan rotukoiran, on hyvä olla tietoinen siitä, että jotkut rodut ovat todella jalostettu pilalle. Itse kartan ainakin rotuja joilla on hengitysvaikeuksia aiheuttava lyhyt kuono, iho-ongelmia tuottava poimuinen tai karvaton iho, liian pieni kallo johon pikkuaivot eivät mahdu koiran kasvaessa, aukile päässä joka ei ikinä kasva umpeen tai koiran jalkojen pituuten nähden liian pitkä selkä. Ikäviä ongelmia ovat myös monien pienten koirien patellaluksaatio, eli sijoiltaan menevä polvi tai suuret vaikeudet oppia sisäsiistiksi.
Miten koira vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen?
Koiran hankkiminen on hyvä tapa lisätä perheen yhteistä aikaa, jos kaikki ovat kiinnostuneita lemmikistä ja sen hoitamisesta tai kouluttamisesta. Hoitovastuun ei välttämättä tarvitse olla aikuisten kesken jaetttu tasan, jos vastuista on sovittu yhdessä ja molemmat ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Lapsille koira perheenjäsenenä on parhaassa tapauksessa paitsi hyvää seuraa, empatiaharjoitusta ja hauska kaveri, jolle voi opettaa temppuja. Mutta valitettavasti koira tuo myös mukanaan suuriakin suruja, kuten esimerkiksi koiran kuollessa. Kirjoitin lemmikin kuolemasta aiemmin täällä lapsen surun näkökulmasta, Lemmikkieläimen kuolema lapsiperheessä. Myös aikuisella on oikeus ihan samalla tavalla surra koiran kuolemaa.
Jos parisuhde on akuutissa kriisissä, ei kannata ottaa koiraa tai muuta lemmikkiä siinä toivossa, että se parantaisi parisuhteen. Mahdollisesti edessä olevan eron jälkeen voi olla vaikeaa päättää, kenen luokse koira muuttaa ja myös koira ikävöi niitä ihmisiä jotka hänen laumaansa ovat aiemmin kuuluneet.
Koiran hinta
Lapsiperheessä rahat voi joskus olla tiukilla, mutta koiran hinnassa ei kannata koskaan tinkiä. Rekisteröidyn rotukoiran hinta vaihtelee ja tällä hetkellä aika tyypillinen hinta liikkuu 1200-1500 euron paikkeilla. Jotkut suositut pienet rodut ovat tätäkin paljon hintavampia.
Minusta hyvä kasvattaja on nuo euronsa ansainnut. Koiran kasvatuksella ei pääse rikastumaan, kun ottaa huomioon mihin kaikkeen rahaa kasvattajalla menee. Ensinnäkin emokoiran hankintahinta tai sen kasvattaminen, uroskoiran omistajalle annettu astutusmaksu, emon käyttäminen ultrassa, pentujen käyttäminen eläinlääkärin tarkastuksessa ja emon ja poikasten ruokinta, pentujen hoito, sisäsiisteyden opettaminen, sosiaalistamiseen käytetty aika ja ylipäätään hyvän tasapainoisen pentuvaiheen antaminen pennulle.
Koiran ostohinta on vain pieni osa niistä kuluista, joita koirasta sen elinaikana omistajalle tulee. Tarvitaan säännölliset rokotukset ja eläinlääkärikäynnit, ruoka, hoitovälineet, lelut, koirakoulu- ja harrastusmaksut yms. Lisäksi koiran sairaskulut voivat huonolla tuurilla olla niin huomattavat, että vakuutus kannattaa ottaa ehdottomasti.
Hyvä kennel ja kasvattaja
Kannattaa ottaa koira vain hyvältä kasvattajalta kennelistä. Hän haluaa esimerkiksi tietää sinusta ja perheestä kaikenlaista ja haluaa tavata teidät ennen koiran myymistä. Hän vastaa kysymyksiin ja antaa hoito- ja ruokintasuosituksen.
Yleensä sinulla on myös mahdollisuus nähdä koiran emo ja usein myös isäkoira. Erityisesti koiran emolla on suuri vaikutus siihen, millainen pennusta kasvaa. Esimerkiksi sillä on vaikutusta, onko emo saanut synnyttää ympäristössä, jossa se on kokenut olonsa stressittömäksi. Jos emo on ollut syystä tai toisesta stressaantunut, sillä on kauaskantoiset vaikutukset koiranpentujen luonteeseen ja stressiherkkyyteen. Lapsiperheen kannalta on etu, jos pentu on saanut jo kennelissä kasvattajan luona tutustua lapsiin, mutta se ei ole välttämätöntä.
Luonnollisesti pentutehtailua kannattaa ehdottomasti välttää. Siitä on puhuttu paljon julkisuudessa, mutta jos siinä on jäänyt jotain sinulle epäselväksi, katso kennelliiton sivulta lisää aiheesta. Älä tue pentutehtailua
3. Minkäikäinen lapsi pystyy huolehtimaan koirasta?
Mielestäni koira on aina perheessä aikuisten vastuulla ja se mitä lapset tekevät koiran eteen on vain plussaa. Erityisesti koulutusvaiheessa olevan koiran lenkkeilytys on parempi olla aikuisen vastuulla, ellei kyseessä ole pieni koira ja isompi lapsi jolla on paljon koirakokemusta.
Tietysti moni lapsi huolehtii koirasta hyvinkin vastuullisesti. On kuitenkin eri asia, jos koira olisi ostettu sillä ajatuksella, että päävastuu siitä on lapsella, kuin jos hän osallistuu koiran hoitamiseen ja koulutukseen säännöllisesti oma-aloitteisesti
4. Mikä on kaikkein tärkein huomioitava asia kun ottaa koiran?
Kaikkein tärkeintä koiraa ottaessa on ymmärtää, että jokainen koira on aina yksilö. Rotukuvausten perusteella tai sen perusteella millaisia saavutuksia koiran esivanhemmilla on, ei voida sanoa millainen juuri sinun koirasi tulee olemaan. Myös se vaikuttaa miten itse kohtelet ja kasvatat koiraa. Toisaalta esimerkiksi hyvin stressiherkkää koiraa on vaikeaa sosiaalistaa samalla tavalla kuin koiraa, jolla tätä herkkyyttä ei ole. Koiranpentu ei ole tabula rasa, tyhjä taulu, jonka sinä voit määritellä haluamanlaiseksi ongelmitta.
Varaudu yllätyksiin. Jos koirakirjassa sanotaan, ettei koirarotu ole haukkuherkkä, sinun koirasi saattaakin olla. Monia ihaniakin yllätyksiä on luvassa juuri siksi että koira on yksilö. Eläimen hienoin puoli on se, ettei se ole ohjelmoitava kone, vaan sillä on oma vapaa tahtonsa. On palkitsevaa, kun saa yhteistyön sujumaan. Oli se sitten tohveleiden kuljettaminen tai mukava metsälenkki eläinystävän kanssa. Juuri vuorovaikutus eläimen kanssa on se juju miksi itse tykkään koirista.
Jotta koiran hyvät puolet pääsisivät mahdollisimman hyvin esille, suosittelen kasvatuskeinoja, joissa ei käytetä pakottamista. Jos et ole vielä tutustunut naksutinkoulutukseen, siihen kannattaa perehtyä. Se on mahdollista monissa koirakouluissa, kuten myös kirjoja lukemalla. Tällainen kasvatustapa on myös hieno malli lapselle siitä, miten eläimiin pitää suhtautua kunnioittavasti.
Hyvä kirja naksutinkoulutuksesta on Karen Pryorin Koira ja delfiini, joka lähtee delfiinin koulutuksesta. Se antaa mukavasti perspektiiviä, kun vertailukohtana on delfiini, jota ei todellakaan kouluteta pakottamalla ja rankaisemalla. Koiraan pitäisi suhtautua samalla tavalla, vaikka se on kooltaan pienempi. Mielestäni paras aihepiiriä käsittelevä kirja on kuitenkin Morten Egtvedin Naksutinkoulutusta koirallesi. Jos haluat lukea vain yhden kirjan aiheesta, tämä voisi olla juuri se!
Koiran ottamista suunnitellessa, kannattaa tutustua ajan kanssa kennelliiton sivuihin, joista löytyy paljon tärkeää tietoa koirista ja niiden hankkimisesta hankikoira.fi
Artikkelikuva:Pixabay/platinumportfolio
