Joskus anteeksiantamiseen suhtaudutaan liiankin kevyesti, ikään kuin se olisi aina mahdollista. On totta, että anteeksiantaminen kannattaa. Viha katkeroittaa ja sitoo voimavaroja. Se myös jumittaa ihmistä menneisyyden ikäviin tapahtumiin.
Anteeksianto ei kuitenkaan välttämättä tapahdu itsestään. Se ei ole vain omasta tahdosta kiinni. Eikä sitä voi pitää hyvän ihmisyyden mittarina.
Anteeksianto merkitsee ihmisille erilaisia asioita. Täydellisimmillään sitä edeltää ääneen lausuttu anteeksipyyntö ja lopputuloksena on kaiken palautuminen ennalleen, tapahtuneen unohtaminen ja luottamus tulevaan. Anteeksianto voi kuitenkin tapahtua myös ilman, että toinen pyytää anteeksi tai edes katuu tekojaan. Aina anteeksiantamisesta ei ole edes mahdollista kertoa toiselle osapuolelle. Yhtä määritelmää anteeksiannolle ei siis ole olemassa. Sen voitaneen kuitenkin ajatella olevan vähintäänkin tila, jossa vääryyttä kokenut on saanut itselleen rauhan.