Anteeksi on joskus vaikea sana
Joskus voi tuntua vaikealta pyytää anteeksi. Silloin voi olla avuksi seuraavat ajatukset:
1. Ole armollinen itseäsi kohtaan ja luota tulevaan.
Ihmisiä tässä vain ollaan ja ihmisyyteen kuuluu virheiden tekeminen. Anteeksi voi saada ja usein uusi alku on mahdollinen.
2. Ennen kuin pyydät anteeksi, työstä ensin hetken aikaa omia tunteitasi ja tapahtunutta, jotta anteeksipyyntösi on aito ja rehellinen.
Tukeudu empatiakykyysi ja toimi sen mukaan. Myöskään lasta ei kannata pakottaa pyytämään anteeksi ennen kuin hän on saanut käsitellä omia tuntemuksiaan, jotta hän ei opi vain mekaanista anteeksipyyntöä ja ulkoa ohjautuvaa käytösmallia.
3. Keskity siihen miksi tahdot pyytää anteeksi, älä mieti mitä anteeksipyynnöstä seuraa.
Usein toinen antaa anteeksi, kun sitä häneltä pyydetään. Mutta joskus niin ei käy, eikä sille siinä hetkessä voi mitään. Toisinaan aika auttaa, toisinaan ei sekään. Jos toinen ei anna anteeksi, se ei kuitenkaan mitätöi sinun anteeksipyyntöäsi.
4. Pidä välit avoimena pyytämällä anteeksi.
Jos yrität jättää menneen taaksesi unohtamalla, voit myöhemmin huomata tehneesi virheen. Käsittelemättä jäävät loukkaukset ja ikävät teot kasvattavat ihmisten väliin näkymätöntä muuria, jota ei pysty murtamaan muuten, kuin pyytämällä anteeksi ja keskustelemalla.
5. Älä jää odottamaan, että toinen pyytää ensin anteeksi, vaan pyydä itse.
Joskus anteeksipyyntö voi olla vaikeaa siksi, että oikeastaan molemmilla olisi syytä pyytää anteeksi. Ei kuitenkaan kannata jäädä pohtimaan kenen kuuluisi pyytää ensin anteeksi ja kumpi on tehnyt tai sanonut toista pahemmin. Se kasvattaa vain kaunaa ja lisää pahaa mieltä.
6. Mieti miten esität anteeksipyyntösi.
Ota vastuu tapahtuneesta, älä pilaa kaikkea selittelemällä tai syyttämällä toista tai ulkopuolisia. Kannattaa välttää sanaa ”mutta”, koska se mitätöi kaiken edellä sanomasi. Ajattele vaikka lapsia hiekkalaatikolla ja millaiselta nämä kaksi erilaista anteeksipyyntöä kuulostavat:
”Anteeks, rikoin sun hiekkalinnan. Mua ärsytti, kun se oli keskellä hiekkalaatikkoa, eikä mun linnalle jäänyt tilaa.”
”Anteeks, rikoin sun hiekkalinnan, mutta sä olit rakentanut sen keskelle hiekkalaatikkoa ja mua ärsytti kun siksi mun linnalle ei jäänyt tilaa.”
Ensimmäisessä vaihtoehdossa lapsi pyytää anteeksi ja kertoo rehellisesti selittelemättä omista tunteistaan ja miksi toimi niin kuin toimi.
Toisessa vaihtoehdossa lapsi myös pyytää anteeksi, mutta vesittää anteeksipyyntönsä syyttämällä toista siitä, että tämä on vienyt liikaa tilaa hiekkalaatikosta linnallaan ja se sai hänet rikkomaan toisen linnan.
7. Sinetöi anteeksipyyntösi kuuntelemalla toista.
Kun olet pyytänyt anteeksi, ole valmis ottamaan vastaan mitä toinen sinulle sanoo. Aktiivinen kuuntelu auttaa sinua siinä. Lue aktiivisesta kuuntelusta lisää täältä: Aktiivinen kuuntelu.
Lue myös mitä kirjoitin anteeksiantamisen vaikeudesta täältä: Anteeksiantamisen vaikeudesta
Artikkelikuva: Pixabay/Blende12