Älä nalkuta!
Eräs nalkutuksen määritelmä
Nalkuttaminen on ikävää. Niin nalkuttajalle, kuin kuulijalle. Molempia harmittaa, eikä kumpikaan haluaisi olla tilanteessa omassa roolissaan. Siksi nalkuttaminen ei kannata!
Toimiva perhe-kurssin ohjaajakoulutuksesta jäi mieleeni osuva määritelmä nalkutukselle. Sen mukaan nalkuttaminen on toistuvasti pyytämättä annettu neuvo. Ihanan diplomaattisesti muotoiltu määritelmä. Ilman leimoja tai syyllistävää asennetta.
”Nalkuttaminen on toistuvasti pyytämättä annettu neuvo.”
Voiko nalkutuksesta päästä eroon?
Nalkuttaminen on aiheuttanut paljon mielipahaa ja pilannut monta suhdetta. Onneksi siitä on kuitenkin mahdollista päästä eroon, kunhan ensin ymmärtää sen haitallisuuden ja miten se nakertaa ihmissuhdetta. Ja jos kyse on kahdesta aikuisesta, jotka elävät tasavertaisessa suhteessa, kumpikin voi tehdä asian eteen paljon.
Nalkuttajalla on epäilemättä mielessään hyvä ratkaisu tilanteeseen. Hänen näkökulmastaan kyse on todennäköisesti vain siitä, että kumppani pitää saada ymmärtämään motkotuksen kohteena oleva asia. Monta kertaa, kenties jo vuosia, hän on toistanut samaa neuvoaan pyytämättä. Ongelma olisi tästä näkökulmasta vain kumppanissa, joka ei toimi toisen ohjeistuksen mukaan.
Nalkutuksen kohteen mielestä ratkaisu olisi todennäköisesti, että kumppani jättäisi hänet rauhaan. Hän kyllä osaisi toimia omalla tavallaan, eikä haluaisi olla toisen ohjeistuksen jatkuvana kohteena.
Mitä nalkuttaja voi tehdä?
Nalkuttajan kannattaa pohtia mikä saa hänet yhä uudelleen huomauttamaan jostakin asiasta. Mikä tarve hänellä on kaiken taustalla? Mihin hän pyrkii? Minkä pitäisi muuttua, että hän olisi tyytyväinen?
Entä onko tarve hänen, kumppanin vaiko yhteinen? Jos tarve on vain oma, onko jotenkin poikkeuksellista tai epätavallista, ettei se ole myös kumppanille tärkeää? Kuinka vakava tai haitallinen tilanne on terveydellisestä ja hyvinvointiin liittyvästä näkökulmasta katsottuna?
Jos lopputulema on, että kyse on vain omasta mieltymyksestä tai tottumuksesta, on hyvä miettiä voisiko itse vastata kyseisen asian hoitamisesta, eikä sälyttää sitä kumppanin tehtäväksi? Tai olisiko mahdollista tarkastella tilannetta kumppanin näkökulmasta ja muuttaa omaa vaatimustasoaan?
Jos sen sijaan tilanne on uhka fyysiselle tai henkiselle terveydelle, se ei saa jatkua, vaan kannattaa epäröimättä hankkia osaavaa ammattiapua välittömästi.
Sitten on tietenkin tilanteita, joissa riittää, että kiinnittää huomiota omaan vuorovaikutustapaan. Jo sillä, että luopuu toisen syyttelystä pääsee pitkälle.
Tässä on kaksi esimerkkiä, miten samasta asiasta voi sanoa kumppanille.
”Autosta on bensa vähissä. Enkö ole sata kertaa sanonut sinulle, että käy tankkaamassa ennen kuin on minun vuoroni ajaa autolla maanantaiaamuna.”
Tai
”Olisin iloinen, jos voisit viikonloppuna tankata auton, sillä on todennäköistä, että minulle tulee maanantaiaamuna kiire töihin, kun vien ensin lapset tarhaan. En haluaisi myöhästyä töistä.”
Jälkimmäinen vaihtoehto on minä-viesti ja se on edellistä toimivampi tapa saada oma viesti perille niin, että toinen on valmis ottamaan sen vastaan. Syyttelevä tapa ilmaista toiveitaan voi sen sijaan pilata hyviäkin tarkoitusperiä.
Mitä nalkutuksen kohde voi tehdä?
Nalkutuksen kohde voi puolestaan pohtia, mistä johtuu, että kumppani kokee tarpeelliseksi tai jopa välttämättömäksi huomauttaa hänelle jostakin asiasta useita kertoja. Olisiko hänen antamansa neuvo kuitenkin hyödyllinen? Sujuvoittaisiko se arkea tai muuttaisiko se tilanteen jopa paremmaksi? Ei siksi, että toinen vaatii, vaan siksi että neuvo on viisas itsessään. Jos näin on, kannattaa ripeästi muuttaa omia toimintamallejaan ja ottaa oppia kumppanin kehoituksista.
Jos kyse on enemmän mielipidekysymyksestä ja hänen vaatimuksensa tuntuvat epäoleellisilta, niiden mukaan ei tarvitse toimia.
On kuitenkin suhteen hyvinvoinnin kannalta hyväksi, jos yrittää ajatella tilannetta puolison kannalta. Ovatko kumppanin ääneen lausumat neuvot sitä, mitä hän pohjimmiltaan toivoo? Vai voisiko taustalla olla jotakin merkityksellisempiä asioita, jotka liittyvät suhteen peruskysymyksiin? Se ei selviä arvuuttelemalla, vaan kuuntelemalla häntä aktiivisesti. Lue täältä lisää aktiivinen kuuntelu
Omat ajatukset, vaikka ne olisivat täysin eroavat kumppanin aatoksista, on puolestaan toimivinta ilmaista minä-viesteillä.
Anna muutokselle aikaa
Mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Varsinkaan pinttyneitä tapoja ei yleensä muuteta yhdellä päätöksellä, vaan se vaatii aikaa ja yritystä. Erehtyäkin saa. Tärkeintä on, että molemmat yrittävät toimia suhteen parhaaksi ja ovat valmiita muutoksiin.