Maaret Kallion kirjasta "Voimana toivo"

Toivon ilmapiiri

Psykoterapeutti Maaret Kallio on kirjoittanut uuden kirjan ”Voimana toivo”. Hän onnistuu luomaan kirjaansa toivorikkaan ilmapiirin. Ei ole liioiteltua sanoa, että koko kirja huokuu toivoa. Olisi kamalaa jos niin ei olisi, kun kerran kirjan aiheena on nimenomaan toivo. Ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, että onnistuu välittämään myös sen tunneilmapiirin mistä kirjoittaa. 

Mikä luo toivoa?

Kallio kirjoittaa suoraan, ettei elämää voi hallita omalla tahdonvoimalla  ja tehdä  huonoista päivistä hyviä, vain vakuuttamalla itselleen :”Tästä tulee hyvä päivä.” Tämänkin koulukunnan edustajia kyllä riittää. Niin myös aivan kirjan alussa kerrotussa esimerkissä, jossa Kallio odottaa omaa esiintymisvuoroaan luentosalissa suositun huippupuhujan vetäessä omaa mullistavia muutoksia lupaavaa settiään

Pieninä lämmittelyinä eri aiheisiin, Kallio kertoo kirjassaan muun muassa omaan elämäänsä liittyviä tapahtumia. Hän kertoo omasta epäonnistumisestaan työhön liittyvässä haaveessa. Hän kertoo, ettei ollut itsestään selvää, että hänestä tuli ylioppilas. Hän kertoo miten tunteet ottavat vallan hänen saadessaan tekstiviestin Suomesta surulliselta lapseltaan Mosambikiin, jossa on nähnyt paikallisten lasten vaikeudet. Kuten myös tilanteesta, jossa ystävää on kohdannut suuri menetys ja hänellä itselleen tulee tukala tunne nähdessään läheisen tuskan.

Kaikki nämä esimerkit kerrotaan kirjassa tyylikkäästi, ilman että tilanteista tulee ilmi enemmän kuin niistä on tarpeen kirjoittaa. Esimerkit ovat selvästi vain havainnollistamista, eivät myyviä otsikoita varten. Ja samalla ne tuovat kirjoittajaa asiantuntijaroolista lukijan tasolle inhimilliseksi ihmiseksi.

Lukija luonnollisesti tietää, ettei kukaan alansa osaaja tai asiantuntija ole sen enempää kuin kukaan muu. Aina oikeassa, voittamaton tai elämän satuttavuuden ulkopuolella. Kuitenkin on nähty liikaa heitä, jotka nostavat itsensä tähän rooliin. Siksi on ehdottoman virkistävää, kun löytyy tällaista rohkeutta aitouteen.

Lukijan kanssa samalle tasolle laskeutumisessa on myös se jännä puoli, että se on yksi tärkeä elementti, joka tuo tähän kirjaan lempeää toivon ilmapiiriä. 

Mindfulness ja toivo

Maaret Kallio näyttää ainakin tämän kirjan perusteella edustavan pinnalla olevaa mindfulness-pohjaista psykologista suuntausta. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua on vuorostaan joidenkin toisenlaisten suuntausten vuoro? Mutta jos ihminen saa olla oma itsensä ja myötätuntoisesti katsoa itseään ja tunteitaan, ei kait siinä mitään valittamista pitäisi olla?

Suuntauksen viisaus ilmenee muun muassa siinä, mitä Kallio kirjoittaa kielteisistä ja myönteisistä tunteista. Hänen mukaansa myönteiset tunteet mahdollistuvat kielteisten tunteiden kokemisen ja käsittelemisen kautta. Pahan mielen varominen luo sen sijaan etäisyyttä toivorikkaaseen mieleen. Haudatut negatiiviset tunteet ottavat sitä enemmän valtaa, mitä enemmän niitä yrittää unohtaa ja piilottaa. Eri asia tietenkin on kokea tunteet, kuin toimia niiden vallassa.

Parisuhde ja toivo

Kallio kirjoittaa, ettei ihminen pyri johonkin kokematta ensin, että hänellä on toivoa vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen. Tämä ajatus sopii mielestäni hyvin myös parisuhteeseen. Eihän hyvä parisuhde ole mahdollista ilman toivoa. Molemmilla osapuolilla täytyy olla ainakin pieni toivonkipinä siitä, että suhde voi toimia ja siitä voi seurata jotakin hyvää. Eivät he muuten olisi yhdessä. Ja eikö se ole juuri syy, miksi ihmiset pariutuvat? Ainakin jos kyse on rakkauteen perustuvasta suhteesta. He ajattelevat, että heillä olisi hyvä yhdessä. Ja se on toivoa. Vielä ei voi tarkkaan tietää mitä tuleva sisältää, mutta eteenpäin on hyvä katsoa yhdessä.

Parisuhde ja toivotomuus

Kallion kirja sai minut pohtimaan myös toivon vastakohtaa parisuhteessa, toivottomuutta.

Ensi alkuun tuntuu selvältä, ettei toivoton suhde voi kestää. Se herättää vain ajatuksia: Ei tästä mitään tule. Kaikki menee pieleen. Ei kannata edes yrittää. Antaa olla.

Jos mielessä on toivottomia ajatuksia ja niitä yrittää peittää, se lisää vain negatiivisuutta. Mutta entäpä jos toivottomuuden keskellä antaa itsensä olla sellainen kuin on ja antaa kaikkien kielteisten tunteiden tulla, kuuntelee niitä ja ymmärtää tunteiden ohimenevyyden mindfulnessin ohjaamalla tavalla. Voisiko se  luoda toivoa tuohonkin tilanteeseen? Hankala kuitenkin ajatella miten suhde voisi toimia, jos toivottomuus on hallitsevin tunne pitkällä aikavälillä. Arki käy varmasti turhan raskaaksi, ellei pari hanki ammattiapua.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan Maaret Kallion kirja on lempeä, realistinen ja toivoa antava kirja. Sen selkeä sanoma on, että aina on toivoa.

Kallio käsittelee toivoa monelta kantilta, kuten siitä näkökulmasta, ettei toivoa voi pakottaa toiselle sanoin, vaan enemmän sitä voi luoda suostumalla toisen pimeinä hetkinä hänen toivottomuuteensa. Toivotutkija Jari Kylmän sanoin toivo puolestaan tiivistyy yhdeksi sanaksi, mahdollisuus.

Teoriapohjainen tieto on kirjoitettu kansankielellä, helposti omaksuttavasti. Se tekee kirjasta kevyttä luettavaa, vaikkakin painavalla asialla, jossa riittää omaksuttavaa useammalle lukukerralle.

Huomasin  kirjan luettuani, ettei parisuhteen palikoissa ole omaa palikkaansa toivolle. Ehkä sen katsotaan sisältyvän muihin palikoihin? Ehkä sitoutumiseen? Rakkauteen? Luottamukseen? Tietysti se voisi olla myös valkoinen nimeämätön palikka. Tässä linkistä löytyy pohdintaa valkoisesta palikasta: palikkatalo

Kirjoitukseni ei ole referaatti kirjasta, vaan olen nostanut esille vain muutamia kohtia, jotka  tällä lukemalla jäivät kirjasta mieleeni. Suosittelen tutustumaan Voimana toivo-kirjaan ja katsomaan mitä se saa sinussa aikaan. 

Katso tästä linkistä lisää: Maaret Kallio, Voimana toivo

Kuva: suju/Pixaby.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.