Maol ja paimenkoira

Hiljaisen puheen voima

Hiljainen puhe rauhoitti

Yläasteen fysiikan ja kemian opettajaltani opin jotakin hyvin tärkeää. Enkä tarkoita tässä yhteydessä mitään hänen opettamiinsa aineisiin liittyvää, vaikka ne toki mielenkiintoisia olivatkin.  Nyt tarkoitan hänen tapaansa olla vuorovaikutuksessa luokan kanssa.

Useinhan ihminen korottaa vaistomaisesti ääntään hälyisässä ympäristössä, jos hänellä on jotakin tärkeää sanottavaa. Tämä opettaja teki toisin. Hän päinvastoin hiljensi ääntään ja puheen rytmityksellä, katseellaan ja sopivasti ajoitetulla hiljaisuudella sai luokan kuuntelemaan. Ja kaiken tämän hän teki ystävällisesti ja rauhallisena pysyen. Mutta äänen voimakkuus oli to-del-la hiljainen sellaisina hetkinä, kun hän halusi että jokainen kuuntelee. Ehkä se oli silloin kun luokka meinasi muuttua rauhattomaksi, tai ehkä silloin kun hän opetti tunnin keskeisintä sisältöä. En valitettavasti muista.

Muistelen, että nuorena olin harmistunut miksei hän puhu kovemmalla äänellä, jos joku yritti samaan aikaan keskustella omiaan. Ei liene yllätys, ettei hänen tunnillaan kuitenkaan ollut rauhatonta.  

Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, mistä hänen tavassaan toimia oli kyse. Miksi huutaa meluisassa luokassa tunnista ja viikosta toiseen, kun kaiken voi tehdä myös rauhallisesti ääntään hiljentäen? Miksi käyttää viestin perille menoon valtaa ja mahdollisimman kovaa ääntä, kun huomion voi saada myös pysyen rauhallisena ja kuulijoita arvostavalla tavalla? En tiedä oliko hiljainen puhetapa tietoisesti opeteltu pedagoginen keino, vai yksinkertaisesti luonnollinen tapa tälle opettajalle. Mutta se toimi.

Kokeile hiljaista puhetta

Keinoa mikä toimii taitavalla opettajalla ryhmän kanssa, voi käyttää kuka tahansa arjen kohtaamisissa yhden ihmisen kanssa. Tässä on keino, jolla voi rauhoittaa tilannetta, olipa kyse parisuhteen kiistatilanteesta tai lapsen uhmakohtauksesta keskellä kauppaa. Kun tietoisesti hiljentää ääntään tukalassa tilanteessa, saa tasattua myös omaa mieltään. Aivan niin kuin rauhalliseen, syvään hengitykseen keskittyminen saa olotilaa normalisoitumaan ja nousevan tunnekuohun tasaantumaan.

Kiitos yläasteen opettajalleni tästä tärkeästä opista. Olen muuten saanut paljon käytännönharjoitusta tämän taidon käyttämisestä tunnetiloja herkästi lukevalta paimenkoiraltamme. Rauhalliseen ääneen keskittyminen todella rauhoittaa niin koiraa kuin sen kouluttajaa.

Viisautta omasta menneisyydestä

Olen varma siitä, että moni muukin pystyisi nimeämään menneisyydestään esimerkiksi opettajan, kaverin vanhemman, kerhotädin, koulun terveydenhoitajan, koulun keittäjän, lähikaupan kassan, talonmiehen, naapurin tai vaikka lemmikkieläimen, joka on opettanut omalla vuorovaikutustyylillään jotakin arvokasta, mistä kannattaa pitää kiinni. Onko sinulla joku tällainen henkilö ja mitä olet häneltä oppinut?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.